Työttömien Keskusjärjestön toiminnanjohtaja Jukka Haapakoski vastustaa blogissaan ansiosidonnaisen porrastamista. Siinä ansiosidonnainen olisi nykyistä korkeampi työttömyyden alkuvaiheessa ja madaltuisi työttömyyden pitkittyessä.

Porrastamisen ajatuksena on, että ns. työllistymispiikkiä saataisiin siirrettyä ansiosidonnaisen loppupäästä lähemmäs työttömyyden alkupäätä. Näin työllisyysaste paranisi.

Köyhyysloukku pelottaa

Jo nyt työtön joutuu pärjäämään sitä niukemmilla tuloilla, mitä kauemmin hän on työttömänä. Hän voi jäädä monien tukien ns. köyhyysloukkuun, joka vaikeuttaa työllistymistä entisestään sekavine kannusteineen ja vaikeine byrokratioineen.

Työttömien Keskusjärjestön jäsenistössä köyhyysloukkua pelätään. Ansiosidonnaisen porrastamista vastustetaan kategorisesti.

Positiiviset kannusteet

Haapakoski toteaa, että kannustin voisi hyvinvointiyhteiskunnassa toimia toisinkin päin. Työttömyyden kestäessä pidempään, ansiosidonnainen nousisi. Näin myös pitkäaikaistyöttömyyden ongelmia voitaisiin lieventää.

Perustulokokeilussa kuitenkin kävi ilmi, että positiiviset kannusteet eivät luoneet merkittäviä työllisyysvaikutuksia pitkäaikaistyöttömille. Sen sijaan esim. palkkatuet pitkäaikaistyöttömille vaikuttavat työttömyyden loppupäässä.

Työttömien eriarvoistuminen vaarana

Ansiosidonnaisen porrastaminen aiheuttaisi Haapakosken mukaan työttömien eriarvoistumista. Ne jotka muutenkin työllistyvät nopeasti, saisivat taloudellisen hyödyn. Vaikeammin työllistyvät joutuisivat nopeammin köyhyysloukkuun.

Koska kaikille työttömille ei ole työpaikkoja, ei porrastamisella ole merkittäviä työllisyysvaikutuksia. Niukasta toimeentulosta ei tule leikata.

Haapakosken kirjoituksen voi lukea kokonaisuudessaan täältä.