Hyvinvointialueet eivät suoranaisesti puutu työttömyyteen hoitoon. Silti ne vaikuttavat työttömän elämään ja työllistymismahdollisuuksiin.

Tämä on aluevaalien tietopaketin kolmas osa. Katso myös aiemmat ”Mistä äänestetään?” ja ”Paraneeko palvelu?”.

Sote leveämmille harteille

Kansa on kaivannut sosiaalialan ja terveyden palveluihin lisää resursseja. Päättäjät ovat tarjonneet ratkaisuksi palvelujen siirtämistä pienemmiltä organisaatioilta isommille. Sote-uudistuksessa tämä vihdoin toteutuu, kun palvelut siirtyvät kunnilta hyvinvointialueille.

Työttömyyden hoidossa taas liikutaan päinvastaiseen suuntaan. Työvoimapalveluja siirrettiin viime vuonna valtion työ- ja elinkeinotoimistoilta kunnille kuntakokeilun myötä. Lopullisesti ja loputkin kunnat ottavat työ- ja elinkeinopalvelut näillä näkymin vastuulleen vuonna 2024.

Jos sotea siirretään nyt leveämmille hartioille, saman logiikan mukaan työttömyyden hoitoa näytetään siirrettävän kapeammille harteille. Samalla sosiaali- ja terveyspalvelut ja työttömyyden hoito erkaantuvat jopa kauemmas toisistaan.

Tästä huolimatta aluevaaleissa on toki kyse myös työttömien näkökulmasta tärkeistä kysymyksistä.

Ennaltaehkäisyä terveystarkastuksilla?

Mitä nopeammin krooninen sairaus hoidetaan, sitä parempi sekä potilaan että terveydenhuollon rahoitukselle. Ja vielä parempi olisi, jos sairastumiselta kokonaan välttyisi. Yksi suurista ajatuksista hyvinvointialueiden takana onkin ennaltaehkäisy.

Riittävän usein toistuvat terveystarkastukset ovat oleellinen osa ennaltaehkäisyä ja sairauksien aikaista havaitsemista. Lainsäädäntö takaakin työttömille ilmaiset terveystarkastukset.

Nykyisellään laki velvoittaa ilmoittamaan yleisesti vaan ei henkilökohtaisesti työttömien oikeudesta tarkastukseen. Kutsuvatko hyvinvointialueet työttömiä aktiivisemmin tarkastuksiin, jää nähtäväksi. Ainakin sen luulisi olevan alueiden intresseissä juuri ennaltaehkäisyn näkökulmasta.

Työterveyshuolto kakkoseksi?

Nykyinen järjestelmä on hajanainen, koska sosiaalitoimi ja terveydenhuolto ovat toimineet omina yksikköinään. Myös sairaanhoidon eri osa-alueiden yhteistyön on väitetty yskineen, koska ne ovat toimineet erillään.

Nämä toiminnot siirtyvä hyvinvointialueilla saman johdon eli aluevaltuuston alaisuuteen. Integraation pitäisi tuoda mukanaan parempaa ennaltaehkäisyä, kun esimerkiksi sosiaalityö tai mielenterveyspalvelut vetävät yhtä köyttä perusterveyspalvelujen kanssa.

Myös polku ensimmäisestä yhteydenotosta erikoissairaanhoidon piiriin, esimerkiksi hammaslääkäriin tai mielenterveyspalveluihin, nopeutuu tai ainakin muuttuu helppokulkuisemmaksi. Näin ainakin toivotaan.

Jos hyvinvointialueet tässä onnistuvat, se nostaisi työttömien ja eläkeläisten hoidon tasoa merkittävästi lähemmäs työterveydenhuollon tasoa ja monilta osin jopa sen ohi. Vasta tulevaisuus kertoo, miten tässä miltei utopistiselta kuulostavassa pyrkimyksessä onnistutaan.

Voisiko terveyseroja tasoittaa?

Tutkimusten mukaan pitkäaikaisen työttömyyden aiheuttama vähävaraisuus ja tavallista huonompi terveys liittyvät toisiinsa. Esimerkiksi köyhä mies kuolee 10 vuotta muita miehiä aiemmin. Suomessa tämä tilastollinen ero on suuri muihin Pohjoismaihin verrattuna.

Hyvinvointialueilla olisi mahdollisuus kaventaa eroa esimerkiksi juuri laskemalla terveydenhuollon kynnystä ja auttamalla kokonaisvaltaisesti myös elämänhallintaan liittyvissä ongelmissa. Kyynisesti voi kuitenkin kysyä, mikä kannustaisi aluevaltuutettuja kaventamaan eroa, jos päättäjät eivät ole siihen pyrkineet kovin tarmokkaasti aiemminkaan.

No, toivossa on hyvä elää – ja käydä vaikkapa äänestämässä ja allekirjoittamassa hyvinvointialueiden köyhyyden puolittamiseen tähtäävä aloite, jota myös Turun Seudun TST tukee.

Järjestöjen rooli hyvinvointialueilla

Äänestyspäätöstä mietiskellessä asiaa voi lähestyä myös TST:n ja yleisemmin kansalaisjärjestöjen kannalta. Haluaako, että järjestöjen rooli on jatkossakin merkittävä esimerkiksi kuntouttavassa työtoiminnassa?

Sekin on asia, josta aluevaltuutetut päättävät.

SOSTE:n sivuilta löytyy luettelo ehdokkaista, jotka ovat sitoutuneet edistämään järjestöjen asemaa.