Kuntouttavaan työtoimintaan voi päätyä monenlaisten vaiheiden jälkeen. Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömille tarkoitettu sosiaalipalvelu tarjoaa erilaisia työtehtäviä myös Turun Seudun TST ry:ssä.
Yksi kuntouttavan työtoiminnan asiakkaista on yhdistyksen tiedotuksessa äskettäin aloittanut Tuomas Tirkkonen. Hänellä on taustallaan monia eri töitä sisältänyt pätkätyöura. Tilanteet ovat muuttuneet, mutta epävarmuus on ollut pysyvää.
Kuva: Pixabay
Uusia mahdollisuuksia hakemassa
Mitä kuntouttava työtoiminta on? Tähän aiheeseen perehdyn nyt omakohtaisesti: aloitin huhtikuun puolivälissä kuntouttavan työtoiminnan Turun Seudun TST ry:n tiedotuksessa.
Tehtäviini kuuluu muun muassa juttujen kirjoittamista sekä ajankohtaisten tietojen päivittämistä yhdistyksen verkkosivuille.
Kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu sellaisille pitkäaikaistyöttömille, jotka toimintakykynsä rajoitteiden vuoksi eivät voi työskennellä työsuhteissa tai osallistua julkisiin työvoimapalveluihin. Tavoitteena voi olla pääseminen kuntouttavan työtoiminnan jälkeen esimerkiksi palkkatukityöhön tai avoimien työmarkkinoiden työsuhteeseen.
Itse hakeuduin kuntouttavaan työtoimintaan siksi, että työvoimaviranomainen minulle sitä ehdotti. Asiasta tehtiin suunnitelma työllisyyden kuntakokeilun uraohjaajan sekä hyvinvointialueen urasuunnittelijan kanssa. Kestoksi määriteltiin kolme kuukautta. Turun Seudun TST ry oli ensimmäinen paikka, johon otin yhteyttä työtoiminta-asiassa, ja tapaamisen tuloksena oli sopimus työtoiminnan aloittamisesta. Olin tyytyväinen siihen, että löysin työtoimintapaikan ilman pidempää hakemista.
Media-alalta katutason tehtäviin
Ammatillinen taustani on journalistisessa työssä. Tein vuosia uutistoimittajan töitä eri sanomalehdissä sekä tietotoimistossa siihen asti, että alalla käynnissä olleen murroksen seurauksena myös minun työni päättyivät kymmenkunta vuotta sitten.
Sen jälkeen olen ollut työvoimapoliittisessa koulutuksessa sekä useiden eri alojen töissä. Olen työskennellyt muun muassa asiakasneuvojana kierrätysmyymälässä, poistotekstiilin lajittelijana jätehuoltoyhtiössä sekä Turun kaupungilla aputyöntekijänä katusiivoustehtävissä. Työjaksojen välissä olen ollut valitettavan paljon työttömänä, samoin sairauslomalla. Tässä vaiheessa päätettiin kokeilla kuntouttavaa työtoimintaa.
Viestintäalan töissä en siis ole ollut vuosiin. Olen viime vuosina paitsi tehnyt myös hakenut ensisijaisesti niin sanottuja suorittavia töitä, kuten lajittelijan tai hyllyttäjän töitä. Se, että minulle tarjottiin TST:ssä työtoimintajaksoa tiedotuksessa, oli minulle hienoinen yllätys, mutta päätin tarttua ehdotukseen. Ajatus kirjoittamisesta alkoi taas tuntua kiinnostavalta.
Työttömyyskierre on raskas
Työttömänä olemisen epävarmuus on tullut minulle erittäin tutuksi. Toki ”alkuperäisessä” ammatissanikin totuin pätkätöihin ja siihen, että tulevaisuuden suunnitteleminen on vaikeaa. Kuitenkin putoaminen kokonaan työttömäksi, samoin kuin ansiosidonnaisen (sitä oli kulunut soviteltuna jo paljon silloin, kun olin pätkätyöjaksojeni välissä työttömänä) loppuminen, toi mukanaan huomattavasti suurempia vaikeuksia kuin aiemmin. Taloudellisten ongelmien lisäksi työttömyyteen liittyvä tarpeettomuuden ja vähittäisen syrjäytymisen kokemus verottivat henkistä jaksamistani merkittävästi.
Olen viime vuosina ollut työkokeiluissa, palkkatukitöissä sekä keikkatöissä. Näiden päätyttyä minun on aina täytynyt miettiä, mitä seuraavaksi koetan tehdä ja kuinka tulen toimeen. Hyvänä puolena tässä katkonaisessa työurassani on se, että olen tutustunut monenlaisiin töihin ja suoriutunut niistä. Näitä kokemuksia vaille olisin jäänyt, jos työni journalistina olisi jatkunut.
Seuraan median kirjoittelua edelleen aktiivisesti. Toimituksellisen sisällön lisäksi luen melko usein myös lehtien nettisivuilla julkaistuja lukijakommentteja, mikä tosin ei ole kaikkein miellyttävintä ajanvietettä. Kun vertaan monia julkisessa keskustelussa esitettyjä näkemyksiä omiin kokemuksiini, olen hahmottanut, kuinka vähän jotkut ihmiset – ikävä kyllä myös toimittajat – tietävät työttömänä ja pienituloisena elämisestä ja siihen kuuluvista vaikeuksista. Puheet työttömien laiskuudesta ja liian hyvistä tuista perustunevat siis osittain tietämättömyyteen, joskin myös ideologiset syyt saattavat painaa.
Kuntouttavan työtoiminnan jälkeisestä ajasta minulla ei vielä ole tarkkoja suunnitelmia. Aion tietenkin hakea uusia töitä, joskin on mahdollista, että pitkäaikaiseen työsuhteeseen pääsy on haastavaa. Epävarmuuden kanssa on elettävä. Siitä saattaa tulla entistä vaikeampaa, jos ja kun nykyinen leikkauspolitiikka jatkuu.
Tuomas Tirkkonen